Tarina

Aitoja kohtaamisia vuodesta 1911


Krapi
reseptivihkossa talon tarina on tallessa

Krapin tila mainitaan Tuusulan kartoissa ensimmäisen kerran jo 1600-luvulla. Krapi on yksi Tuusulan kirkonkylän seitsemästä perintötalosta. 1800-luvulla taloa isännöi Henrik Krapi. Hänen poikansa Karl August Michelsson Krapi siirsi talousrakennuksen aittoineen nykyiselle paikalleen ja rakennutti uuden päärakennuksen.

Valtioneuvos G.F. Sourander osti Krapin tilan kesäpaikakseen vuonna 1882. Heti seuraavan vuoden juhannukseksi valmistui arkkitehti F.W. Mieritzin suunnittelema Krapin nykyinen päärakennus.

Krapintila on ollut Holman suvun omistuksessa vuodesta 1911, ensin
lypsykarjatilana ja nyt aitojen kohtaamisten palveluyrityksenä.

Orimattilalainen nuoripari Klas ja Maiju Holma ostivat Krapin tilan vuonna 1911. He alkoivat määrätietoisesti kehittämään tilaa ja panostivat lypsykarjaan. Uusi hieno navetta valmistui vuonna 1917. Klas Holma teloitettiin kansalaissodassa ja Maiju jäi yksin kahden lapsensa kanssa hoitamaan Krapia. Myöhemmin Maiju avioitui Onni Lustigin kanssa. Onni Lustig perusti Krapin Rivierana tunnetun hienon hiekkarannan, jossa mm. Helsingin sosieteetti vietti auvoisia kesäpäiviä.

Kauko ja Maire Holman omistukseen Krapi siirtyi vuonna 1936. Karjatalouden kehittäminen jatkui menestyksekkäästi. Holmat panostivat myös sikatalouteen. Kesäisin Maire piti Krapilla täyshoitolaa.
Samat perheet tulivat vuosi vuoden jälkeen viettämään kesää Krapille.

Matti ja Salme Holma ottivat Krapin ohjat vuonna 1970. Salme oli järjestänyt kesäsunnuntaisin lounaita Krapilla jo 1960-luvun lopulta lähtien. Vieraita tuli pitkienkin matkojen takaa nauttimaan tilan tuotteista tehtyjä pitoruokia. Yhdessä Matti ja Salme Holma alkoivat kehittämään Krapia uuteen suuntaan. Ensin muutettiin Krapihovin alakerta ravintolaksi ja myöhemmin koko vanha talo otettiin ravintolakäyttöön. Isäntäväki lapsineen muutti sikalaan kunnostettuun uuteen kotiin. Viimeiset lehmät lähtivät Krapilta vuonna 1984. Uusi aika oli alkanut.

Tuusulan Golfklubin on kiittäminen olemassaolostaan Matti Holmaa ja hänen ystäviään. Innokkaat golfkärpäsen puremat miehet rakennuttivat ensin harjoitusalueen ja myöhemmin 9-reikäisen golfkentän Krapin pelloille. Ensimmäinen sisäharjoittelutila oli Krapin navetan vintillä. Täysimittaiseksi 18-reikäiseksi Tuusulan golfkenttä laajennettiin vuonna 1990.

Navetta muutettiin hotelliksi vuonna 1987. Savusauna valmistui vanhalle paikalleen järven rannalle vuonna 1977 ja Ateljeeri valmistui vuonna 1991.

Matti ja Salme Holman lapset, Anne ja Pekka, ottivat Krapihovin johtoonsa vuonna 1994. Kehitystyö jatkui, rakennettiin Mankeliaitta ja perustettiin ohjelmakeittiö Hella sekä palvaamo. Keski-Uudenmaan kesäteatteri aloitti toimintansa Krapin pihapiirissä vuonna 2002.

Tänä päivänä Krapin herkullinen tarina elää keittiössä. Se syntyy vuodenaikojen kiertokulusta, puhtaista suomalaisista raaka-aineista ja talon historiasta. Hyvään ruokaa laitetaan kaikki mitä on, mitään vähättelemättä, mitään liioittelematta, jokaiseen makuun koko sydän.

Ravintola Krapihovin lisäksi pihapiirin puistossa on Palvaamo, Aitta, Alitupa, Viinikellari, Ravintola Mankeli & kesäterassi, Hotelli vanhassa navetassa sekä kesäteatteri. Golfkentän läpi mutkittelevan tien päässä Tuusulanjärven rannalla lämpiää savusauna.

Krapi on aito suomalainen kattaus… käsityönä huolella valmistettua ruokaa ja huolenpitoa tunnelmallisessa miljössä. Koko soppa maustettuna alueen rikkaalla historialla sekä elävällä kulttuurilla.Pöytään katetaan herkkua, huolenpitoa ja välittämistä, jokaiseen makuun koko sydän. Näin on Krapilla tehty aina, ruokapöytään on istuuduttu enemmän kuin syömään.

Ajatus mistä syntyi missio
"Rakennamme omaa polkuamme edeten ainutlaatuisen
palvelukokonaisuuden
aitoihin kohtaamisiin."

Missio
Rakennamme aitoa,
huolenpidon, makujen ja tarinoiden Krapia
palaksi parasta Suomea.

Visio
Halutuin valinta
aitoihin kohtaamisiin
tärkeissä hetkissä ja huviretkissä.

Arvot
Huolenpito
Lämmintä pullaa tuulee leipoa joka päivä.
Halu onnistua
Olemme rohkeasti ylpeitä työstämme, ammattitaidostamme ja omasta alastamme.

Perinteet ja persoonallisuus
Vahva Krapin, Rantatien ja Suomen perinteitä kunnioittava persoonallinen tuote on toiminnan kivijalka.
Työn kannattavuus
Kannattavuus on kaikkien etu ja hyvän työympäristön tae.

Viestintä ja avoimuus

Avoin kommunikointi luo viihtyvyyttä kaikille.
Vastuu ja vapaus

Rehellisyys on perusarvo, vain rehellinen on vapaa.






Krapi, kuten aina

”Muistan, kuinka Mankeliaitan päädyssä oli suuri vellikello. Se soi, kun oli ruoan aika. Istuin keittiön rappusilla, ja katselin, kuinka tilan väki saapui päärakennukseen eri suunnista kuin muurahaiset pitkin omia polkujaan: mankeliaitasta, navetasta, sikalasta, palvaamosta, kesäisin heinäpellolta asti.

Yhteisen ruokapöydän äärellä käsiteltiin niin päivän tärkeimmät ja ajankohtaisimmat asiat kuin henkilökohtaiset kuulumisetkin. Ruoan äärellä kaikki olivat hetken yhtä suurta perhettä, jonka jälkeen jokainen jatkoi takaisin omiin askareihinsa.

Krapi loi reilut sata vuotta sitten puitteet kaupungistuvien suomalaisten hengähdyshetkille tarjoamalla huolenpitoa ja kokonaisvaltaisia elämyksiä. Krapilla viljeltiin maata ja pidettiin yllä maataloutta, tehtiin ruokaa oman tilan aineksista ja pidettiin hyvää huolta tilalle saapuvista vieraista.

Vuodet ja vuosikymmenet ovat vaihtuneet, mutta mikään ei ole muuttunut. Krapin ydin on yhä edelleen sama. Se asuu ihmisten kohtaamisissa, jotka nivoutuvat yhteen suomalaisen pitopöydän ja tarinoiden äärellä.

Kuvittele mielessäsi uunituore ruisleipä, joka on tehty Krapin tilan alkuperäisen juureen vuodelta 1911.  Haistele ruisleipää ja tunnustele mielessäsi, miltä lähipellon aineksista valmistettu lämmin leipä maistuu. Seuraa voin sulamista, ja mieti, millaisen tarinan sinä haluaisit seuraavaksi ruokapöydän äärellä kuulla tai kertoa.

Se kaikki on yhä tänään mahdollista, kun tilan rakennukset täyttyvät vierailla, jotka kokoontuvat päärakennuksessa tarjottavan pitopöydän ja tarinoiden äärelle.

Krapin arki on aito, suomalainen, huolehtiva ja yhteisöllinen.

Sellainen, millaisena minä Krapin muistan niin kauan kuin se on ollut olemassa.”

Pekka Holma
talonpoika